Pakolaiskriisi ei näy arjessa, mutta tuntuu sydämessä

Pakolaiskriisi tuntuu vaikealta ja hankalalta asialta hahmottaa. Se koskettaa turvallista suomalaista perusarkea niin monella eri tasolla.

On Hesarin ulkomaanuutisten taso. Euroopassa velloo ihmismassoja paikasta toiseen. Puhutaan kansainvaelluksesta, tuhansista kasvottomista hahmoista, kiintiöistä ja kuljetuksista. EU:ssa etsitään vastuunkantajaa ja maksajaa. Kriisi on valtapolitiikka ja aitoja rakennetaan.

On Suomen taso. Omassa mielessäni se konkretisoituu tällä hetkellä jonnekin Tornion seudulle. On päivän luku: kuinka monta pakolaista on tänään tullut Suomeen? On ohuita patjoja koulujen lattioilla, ihmisten kuljetuksia busseilla paikkakunnalta toiselle, turvapaikkaehtojen miettimistä. Uutisia nujakoinneista vastaanottokeskuksissa, ihmisiä varvastossuissa.  Somesta löytyy vihaisia suomalaisia, pelokkaita suomalaisia ja varmaankin eniten hämmentyneitä suomalaisia.

Kolmas taso on kuntalaisen taso ja arki. Pakolaiskriisi ei itse asiassa näy arjessani mitenkään. Vaatekaapeissa on vähän enemmän tilaa kun olemme lahjoittaneet vanhoja vaatteita pois. Muuten kaikki on ennallaan.

Kielenopiskelu on työlästä, mutta se voi olla myös hauskaa.
Kielenopiskelu on työlästä, mutta se voi olla myös hauskaa.

Asumme Espoossa, jossa maahanmuuttajia on paljon. Vaikka kuinka olen yrittänyt Sellossa ja Ompussa käydessäni tarkkailla ihmisiä, en millään osaa sanoa kuka on pakolainen ja kuka ei.  Olo on vähän odottava, ihan kuin jossain kaukana järisisi maa ja me täällä odottelemme tsunamin tuloa.

Minun Suomeeni mahtuu ihmisiä ja siksi ajattelenkin, että jos me suomalaiset osaamme toimia järkevästi ja olla fiksuja ei espoolainen arkeni itse asiassa tulekaan muuttumaan pakolaiskriisin myötä. Tsunamin voi estää.

Neljäs taso, jolla pakolaiskriisi koskettaa on henkilökohtainen taso. Tällä tasolla pakolaiskriisi on koskettanut minua syvästi ja ehkä pysyvästi. Olen alkanut tuntea erittäin voimakasta halua auttaa.

Äitinä lähellä sydäntä ovat nuoret. Olen tosi onnekas, sillä minulla on samalla lailla kokevia ystäviä ja yhdessä voimmekin tehdä aika paljon.

Olemme siis ryhtyneet konkreettisesti auttamaan nuoria. Ja ihan itsekkäästi siitä on ollut se hyöty, että pakolaiskriisin uutisoinnin maailman taso ja Suomen taso eivät enää yhtä paljon ahdista minua. Voin lukea uutisia rauhallisin mielin: tiedän, että teen jotain. En voi muuttaa koko maailmaa, mutta arjen tasolla voin vaikuttaa muutaman nuoren elämään.

Etenemistä konkretian kautta. Lastenkirjojen avulla.
Etenemistä konkretian kautta. Lastenkirjojen avulla.

Ja se on tärkeää. Ja kaikkein tärkeintä on se kun tutustuu toiseen ihmiseen. Aluksi olin vapaaehtoistyöntekijä, joka tapasi pakolaisnuoren.

Nyt, muutaman tapaamisen jälkeen nämä roolit eivät enää päde. Sen sijaan tunnen olevani aikuinen, joka kohtaa nuoren.

Emme tunne toisiamme, yhteistä kieltä ei ole emmekä ymmärrä toistemme tapoja. Lisäksi olen keski-ikäinen perheenäiti, joka kohtaa teini-ikäisen pojan. Yhteistä ei siis lähtökohtaisesti kovin paljon ole ilman kulttuurierojakaan.

Ja kuitenkin on. Nuoret, joita tapaan haluavat oppia kielen ja jäädä Suomeen. He haluavat ymmärtää miten täällä toimitaan ja miksi asiat tehdään niin kuin ne tehdään. Heillä on unelmia ja toiveita. Minä puolestani haluan auttaa heitä löytämään mahdollisuuksia toteuttaa näitä unelmia. Meillä on siis yhteinen tavoite, se on hyvä elämä ja tulevaisuus Suomessa.

Jos edes pieni osa meistä suomalaisista haluaa auttaa ja avata ovensa pakolaisille, ei sille ulkomaanuutisten vellovalle massalle tai kotimaan uutisten hätämajoituksessa hermostuvalle odottajalle vaan ihmiselle, niin olen varma että Suomessa olisi tilaa ja keskimäärin meillä kaikilla olisi paljon parempi olla.

Ja konkreettisesti meistä jokainen voi auttaa vaikka opettamalla suomea. Se on ensimmäinen ja tärkein asia, joka täällä pärjätäkseen on osattava.

Koiraan olisi voinut laittaa myös lapun "likainen"

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: