First We Take Manhattan

img_6714_srgb-1

Kummipojat ovat olleet perheemme elämässä mukana pian vuoden. Yhteinen kieli ja yhteinen ymmärrys ovat kasvaneet käsi kädessä. Osa pojista ei vuosi sitten puhunut englantia ja olemme kirjaimellisesti tutustuneet toisiimme sana sanalta. Se on ollut myös lempeä tapa rakentaa yhteistä ymmärrystä ja luottamusta.

Muistan viime jouluna istuneeni pojan kanssa bussissa matkalla Leppävaarasta kotiimme tekemään yhdessä ruokaa. Sanoin hänelle, että hän varmasti oppii suomen nopeasti koska ei osaa englantia. Ja se on hyvä juttu. Hän ymmärsi tämän selkosuomeksi sanomani ja tunsin, että nyt olemme löytäneet yhteyden toisiimme.

Viime viikolla istuimme saman pojan kanssa Hesburgerissa odottamassa aikuisopiston englanninkurssin alkamista. Juttelimme niitä näitä ja poika epäili ymmärtäisikö englanninopettajan puhetta. Opiston opo oli nimittäin varoittanut minua etukäteen siitä, että kurssilla käsitellään kaikki kielioppiasiat suomeksi ja se voi olla vaikeaa. Kyseessä on kuitenkin melkein alkeistason englanti ja teoriaa on paljon.

Rauhoittelin nuorukaista, kyllä hän ymmärtäisi. Puhuinhan minäkin pojalle nykyään jo ihan puhekieltä, täysin samalla tavalla kuin kenelle tahansa ja miettimättä millaisia sanoja tai lauserakenteita käytän.

Kurssin jälkeen kyselin miten oli mennyt ja runsaiden hymiöiden kera nuorukainen paitsi kehui kurssia myös iloitsi siitä, että oli täysin ymmärtänyt opettajan puheen.

Nuori mies on vuodessa ottanut haltuun suomen kielen perusteet ja englantikaan ei ole enää ihan alkeistasoa. Olen ihan käsittämättömän ylpeä tästä pojasta. Sekä suomenkielen osaamisesta että motivaatiosta opiskella englantia myös koulun jälkeen, vapaa-ajalla.

Ehkä halkeaisin ylpeydestä, jos en tuntisi kaikkia niitä muita vuosi sitten Suomeen tulleita nuoria, jotka ovat ihan yhtä lahjakkaita ja motivoituneita.

Ensin suomi ja sitten englanti. Leonard Cohenia mukaillen:

They sentenced me to twenty years of boredom
For trying to change the system from within
I’m coming now, I’m coming to reward them
First we take Manhattan, then we take Berlin
I’m guided by a signal in the heavens (guided, guided)
I’m guided by this birthmark on my skin (guided, guided by)
I’m guided by the beauty of our weapons (guided)
First we take Manhattan, then we take Berlin
Ah, you loved me as a loser
But now you’re worried that I just might win
You know the way to stop me, but you don’t have the discipline
How many nights I prayed for this, to let my work begin…

fullsizerender-12

Syksy 2015 oli tarralappujen aikaa. Hyvä tapa oppia kieltä!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: