Turvapaikanhakijanuoren koulutie on kivikkoinen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lahjakas ja motivoitunut teini opiskelee vaikka akateemista englantia.

Koulunkäynti on monelle turvapaikanhakijanuorelle tosi vaikeaa. Ongelmat ovat sekä yksilöllisiä että rakenteellisia ja niiden ymmärtäminen vaatii sekä suomalaisen koulutusjärjestelmän että nuorten elämäntilanteen ymmärrystä.

Tässä on joitain seikkoja, jotka merkittävästi vaikuttavat nuorten koulunkäyntiin ja sekä opintomenestykseen että motivaatioon.

Kontrollin kulttuurista vastuullisuuteen. Moni nuori tulee kulttuurista, jossa elämää ohjaavat vahvasti ulkoa tuleva kulttuuriset normit ja määräykset. Vanhemmat, uskonto ja yhteiskunta voimakkaasti valvovat nuoren elämää ja normista poikkeamista seuraa usein välitön ja konkreettinen rangaistus. Kuten eräskin poika kerran huokaisi:

Koulu oli meillä helpompaa. Jos ei oppinut niin opettaja löi.

Suomessa seuraukset tulevat välillisesti ja epäsuoraan. Mutta ovat vähintään yhtä vakavia. Jos nuori lintsaa koulusta marraskuussa eikä opiskele Suomea, voi jatkokoulutuspaikka seuraavan kevään yhteishaussa jäädä saamatta. Seuraus tulee vasta pitkän ajan kuluttua, mutta on sitäkin vakavampi. Tämän logiikan ymmärtäminen on monille nuorille uutta. Suomi tuntuu vapaammalta kuin onkaan. Ja viime kädessä vastuu omasta tulevaisuudesta on vain itsellä, toisin kuin kenties lähtömaassa.

Vaikea elämäntilanne vie voimia. Nuori on joutunut kenties vasten tahtoaan jättämäään kotinsa ja perheensä ja joutunut täysin vieraaseen kulttuuriin ja vieraiden ihmisten ja instituutioiden armoille. On oikeastaan ihme (ja kertoo ihmisten sitkeydestä ja vahvuudesta) että tällaisesta tilanteesta voi edes selvitä. Tämä ei enempää selityksiä kaipaa.

Keskustelu nuorista pohjaa epäluottamukseen, huoliin ja riskeihin. Nuoren koulunkäynnistä ja tilanteesta keskustellaan usein erittäin ongelmalähtöisesti. Ongelmia toki on – siksi tätä kirjoitankin – mutta nuoren asemoiminen suomalaisen kulttuurin näkökulmasta ongelmatapaukseksi piilottaa näkyvistä nuorten erityispiirteet ja marginalisoi heidät toimenpiteiden kohteiksi. Keskeisin erityispiirre on kuitenkin yleensä vahva motivaatio opiskella.

Ja nuori on usein aikuisen peili – hän ryhtyy käyttäytymään niin kuin oletamme hänen käyttäytyvän. Sama marginalisointi vaivaa keskustelua suomalaisistakin nuorista.

Nuorten arvostamisesta – tai sen puutteesta – kertovat sellaiset mediassa ja julkisessa keskustelussa tyypillisesti nuoriin liitetyt määreet kuin tietämättömyys, passiivisuus ja voimattomuus.

Oman perheen odotukset. Moni nuori tulee Suomeen toiveenaan päästä – ehkä ensimmäistä kertaa koskaan – kouluun. Perhe lähtömaassa odottaa nuoren opiskelevan nopeasti ja valmistuvan ammattiin ja saavan paremman tulevaisuuden. Paine perheen taholta voi tuntua raskaalta ja voisin kuvitella, että nuoren Suomessa kokemaa arkitodellisuutta voi olla vaikea etäältä ymmärtää.

Pettymys opintoihin. Jos kovien odotusten jälkeen nuorelle tarjottavat opinnot eivät vastaakaan hänen odotuksiaan tai lähtötasoaan voi nuori pettyä tai turhautua. Turhautuminen voi motivoituneillakin  nuorillä näkyä lintsauksena jos koulu tuntuu liian helpolta ja sitä kautta turhalta. Vastaavasti itselle liian vaikeiden asioiden opiskelun yrittäminen helposti turhauttaa innokkaankin oppijan.

Samaan aikaan painetta voi tuoda myös kokemus siitä, että iso osa suomalaisista nuorista pärjää hyvin tai ainakin kohtuullisesti peruskoulumaailmassa. Tämä lisää myös tunnetta omasta huonommuudesta. Tämä voi olla raskas taakka tilanteessa, jossa nuoren opiskelumotivaatiossa sinänsä ei ole mitään vikaa.

Nyt minulla on tämä tilaisuus että opiskelen ja minä haluan käyttää sitä. Se ei ollut mahdollista minun kotimaassa.

Näiden yksilön tason syiden lisäksi on koulunkäyntiin vaikuttavia rakenteellisia haasteita.

Koulujärjestelmä ei huomioi nuorten yksilöllisyyttä. Ehkä isoin yksittäinen ongelma suomalaisessa maahanmuuttajakoulutuksessa on yksilöllisyyden puute.

Esimerkiksi – sinänsä onnekkaat – peruskouluikäiset nuoret aloittavat koulutiensä Suomessa peruskoulun valmistavalla luokalla. Kouluvuosi alkaa suomen kielen alkeiden opiskelulla. Ongelmana on vain se, että kovin usein suomen kieli on ainoa asia, jossa opiskelijat ovat samalla viivalla. Samassa luokassa istuvat sekä jo vuosia koulua käyneet että lukutaidottomat nuoret. Opettajien ja koulunkäyntiavustajien (jos sellaisia on) vaativa tehtävä on tasapainoilla kovin erilaisten oppijoiden kanssa.

Nuori, joka ei osaa sanaakaan englantia aloittaa valmistavan luokan englannin opintonsa yläasteen 7-luokan englannin kirjalla. Jo ajatuskin on täysin absurdi, mutta ikävä kyllä kovin monen nuoren todellisuutta.

Merkittävä ongelma on myös se, että monilta nuorilta puuttuu kokonaan taito opiskella, opiskelutekniikka. Asia, joka suomalaisille nuorille on itsestäänselvää 7-vuotiaana aloitetun peruskoulun jäljiltä.

Liian heterogeeniset ryhmät, yksilöllisen ohjauksen puute, tottumattomuus opiskeluun yleensä ja ongelmalähtöinen suhtautuminen nuoreen näkyvät liian usein runsaina poissaoloina. Ja negatiivinen kierre on valmis.

Keskustelut nuoresta käydään liian myöhään aikuisten ehdoilla ja viranomaisnäkökulmasta. Nuori itse ei osaa pyytää eikä vaatia mitään. Hän yrittää sopeutua annettuun todellisuuteen – ja vaikka siihen 7-luokan enkunkirjaan – tietämättömänä siitä, että vaatimus häntä kohtaan on täysin kohtuuton.

Ja siinä vaiheessa kun nuoren koulunkäynnin ongelmiin puututaan, ovat ongelmat jo yleensä kroonistuneet ja kasvaneet. Nuoren tilannetta pitäisi seurata herkällä korvalla.

Keskustelut käydään myös yleensä suomalaisen aikuisen näkökulmasta seuraamuksia ja toimenpiteitä miettien. Ja osallistujat ovat aikuisia, joihin nuori ei luota tai joita hän ei kunnolla tunne. Nuoren näkökulma ei tule kuulluksi. Eikä hänen motivaationsa ja erityispiirteensä nähdyiksi. Nuori ulkoistetaan häntä koskevista asioista.

Joustamattomuus. Suomalaisesta näkökulmasta rakennetusta opintosuunnitelmasta ei osata joustaa vaikka tilanne niin vaatisi. Eräässä peruskouluiän ylittäneiden koulutuksessa painotetaan uudenkin opintosuunnitelman mukaisesti elämyspohjaista oppimista. Suomalaisittain tämä on erittäin hyvä ajatus, mutta opiskelijat kokevat asian toisin. Heidän näkökulmastaan opiskelu tuntuu turhalta ja liian kepeältä. He ovat tottuneet perinteisiin tapaan oppia, kirjojen ja harjoitustehtävien avulla.

Osa nuorista ratkaisee tilanteen lintsaamalla koulusta ja opiskelemalla itsenäisesti. Oppilaitoksen näkökulmasta he lintsaavat vaikka omasta mielestään he opiskelevat. Opettaja ei jousta opintosuunnitelman noudattamisesta. En voi olla miettimättä miksi? Miksi opetusta ei voida toteuttaa edes osittain opiskelijoiden lähtökohdista? Etenkin jos kyse on koulutuksesta, jonka tärkein tavoite jatko-opintoja varten riittävän suomen kielen tason saavuttaminen. Ja toinen tavoite suomalaiseen kulttuuriin integroituminen.

Koulutusjärjestelmä on hankevetoinen ja sirpaleinen. Pätevän opinto-ohjauksen tarjoaminen nuorille on erittäin vaikeaa. Koulutusta ja erilaisia toimijoita liikkuu markkinoilla runsaasti, mutta koulutustarjonnasta on vaikea rakentaa nuorelle koherenttia opintopolkua. Lisäksi yksittäiset opinto-ohjaajat ovat vain oman koulutusohjelmansa/oppilaitoksensa asiantuntijoita. Kokonaisuus ei tunnu olevan kenenkään hallussa. Nuorisotutkimuksessa on nostettu esiin miten maahanmuuttajanuoret ja monikulttuurisuuden kysymykset eivät juurikaan näy suomalaisessa koulutuspolitiikassa.

Alaikäisyksiköiden ohjaajat vastaavat käytännössä nuorten opinnoista, mutta heilläkin on erittäin vaihteleva osaaminen. Myös henkilöstön vaihtuvuus vaikuttaa siihen, että kokonaiskuva nuoren tilanteesta ei joissain tapauksissa ole kenenkään hallussa.

Turhauttava, loputon odotus. Peruskouluiän ylittäneiden turvapaikanhakijanuorten asema on Suomessa ainakin viimeisen vuoden ollut todella heikko. Moni nuori ei ole päässyt lainkaan opiskelemaan tai opiskelu on ollut satunnaisesti, kenties vapaaehtoistoimin järjestettyä kielenopiskelua. Onnekkaimmat nuoret ovat päässeet suorittamaan peruskoulun valmistavaa luokkaa, mutta liian moni nuori on viettänyt vuoden Suomessa ilman pääsyä minkäänlaisiin opintoihin.

Tässä tilanteessa myös kielitaito ei ole päässyt karttumaan ja mahdollisesti raskaaseenkin fyysiseen työntekoon kotimaassaan tottunut nuori on jäänyt tyhjän päälle. Tilanne on ollut monelle todella vaikea.

Nyt mahdollisen oleskeluluvan tultua nuori pääsee opintojen pariin, mutta kokonainen vuosi – pitkä aika nuoren elämässä – on jo hukattu.

Sähköinen asiointi ei koske nuoria. Sähköinen asioiminen ei ole nuorten ulottuvilla ja tämä aiheuttaa runsaasti hankaluuksia. Jos nuorella ei vielä ole suomalaista henkilötunnusta on verkkopohjainen ilmoittautuminen minne tahansa käytännössä mahdotonta. Ja kovin usein muut vaihtoehdot ovat erittäin hankalia (”toimisto on auki tiistaisin klo 10-11”).

Myös verkkopankkitunnusten puuttuminen on vastaavanlainen ongelma. Vaatii todella paljon aikaa ja sinnikkyyttä toimia verkkoasiointiin perustuvassa yhteiskunnassamme ilman siihen tarvittavia välineitä.

Nuorten ongelmia katsotaan suomalaisesta näkökulmasta. Yksin Suomeen tulleiden turvapaikanhakijanuorten koulunkäyntiongelmat näyttäytyvät ulospäin usein samankaltaisina kuin suomalaisten ns. ongelmanuorten ongelmat: lintsaus, häiriköinti tunneilla, negatiivinen asenne opettajiin ja niin edelleen.

Olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää muistaa, että samojen oireiden taustalla on yleensä hyvin erilaiset syyt. Suomalaiset oirehtivat nuoret ovat  kasvaneet ulkoisesti turvallisessa ympäristössä, jossa traumatisoitumista on aiheuttanut yleensä lapsuuden perheen ongelmat ja turvattomuus.

Suomeen lähetetyillä turvapaikanhakijanuorilla on yleensä taustalla, vaikeisiin olosuhteisiin nähden, turvallinen perhe ja lapsuus. Voi perustellusti sanoa, että jo nuoren lähettäminen turvaan on äärimmäinen osoitus rakkaudesta ja huolenpidosta. Uhka ja ongelmat nuoren elämässä ovat tulleet kodin ulkopuolelta.

Siis vaikka ulkoinen käytös on samanlaista niin syyt siihen ovat hyvin erilaisia. Ja maahanmuuttajanuorten onneksi heidän tiensä silottaminen suomalaisessa koulumaailmassa on helpompaa. Varhaislapsuuden ongelmien ratkaisemisen ja hoitamisen sijaan meidän on vain ymmärrettävä katsoa maailmaa nuorten perspektiivistä ja pyrittävä poistamaan esteet.

On jotain erittäin ristiriitaista ja jopa hämmentävää siinä, että asenneongelmaiseksi laiskaksi lintsariksi koulussa leimattu nuori käyttää merkittävän osan vapaa-ajastaan opiskeluun.

Miten voimme tukea nuorten opintoja ja ratkoa ongelmia?

Rakenteellisella tasolla nuorille pitäisi tarjota enemmän ja laaja-alaisempaa opinto-ohjausta. Tarvitsemme Ohjaamon kaltaisia palveluja kaikkien nuorten saataville.

Turvapaikanhakijanuoret myös kaipaavat erityistä kannustusta ja rohkaisua sekä  apua omien vahvuuksiensa tunnistamiseen ja löytämiseen. Esimerkiksi HundrED-hankkeeseen liittyvä elämäntaitojen valmennus olisi upeaa saada kaikkien turvapaikanhakijanuorten ulottuville.

Rakenteellinen rasismi näkyy koulutusjärjestelmässämme tapana, jolla turvapaikanhakijnuoret lokeroidaan ja heitä kohdellaan yhtenä ryhmänä. Vaikka erot nuorten kesken ovat valtavan isoja. Suomessa kaikki nuoret ovat – koulumenestyksestä riippumatta – saaneet kohtuullisen samantasoiset tiedot ja taidot. Koulujärjestelmämme ei osaa käsitellä tilannetta, jossa luokkaan astelee 14-vuotias  nuori, joka on erittäin älykäs mutta ei osaa lukea eikä kirjoittaa.

Järjestelmää on kehitettävä, mutta sitä odotellessa toivon suurta sydäntä ja viisautta (ja riittävästi avustajia) kaikille opettajille, jotka maahanmuuttajia opettavat.

Toivoisin myös kaikille nuorille suomalaista tukiperhettä, joka auttaisi myös arjen ja koulunkäynnin asioissa. Tekisi läksyjä yhdessä, olisi kiinnostunut, kiittäisi ja kannustaisi.

Ja ennen kaikkea toivoisin jokaisen nuoren elämään vähintään yhden aikuisen, joka katsoisi nuorta arvostavasti ja kunnioittavasti, tämän yksilölliset vahvuudet huomioiden. Tällaisen aikuisen toivoisin ihan kaikille nuorille, kansallisuudesta tai taustasta riippumatta.

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: