Ramadan aiheuttaa päänvaivaa – varsinkin meille, jotka emme paastoa

Muslimien pyhään kuukauteen ramadaniin liittyvä paasto ihmetyttää ja hämmästyttääkin meitä suomalaisia, joiden lähipiirissä on paastoavia muslimeja. Vieraan kulttuurin ymmärtäminen ei ole helppoa ja oikeasti vaatii myös aikaa. Ensimmäinen oma kosketukseni paastoon oli kaksi vuotta sitten, kun 15-vuotiaat kummipojat saivat kesätyön, joka piti aloittaa paaston aikaan. Taisin valvoa pari yötä kun mietin miten nuo kasvavassa iässä... Continue Reading →

”Olenko mä kasvanut? Ainakin mä painan nyt 7 kiloa enemmän” – Yksin tulleesta lapsesta on tullut nuorukainen, jolta Suomi sulkee oven

Voinko olla iloinen siitä, että olen saanut sinut elämääni vai surullinen siitä, että olet joutunut lähtemään pois perheesi luota ja kodistasi? -  Kato, mun on parempi olla täällä. Mutta mun perhe ei ole täällä ja mun on koko ajan niitä ikävä. Täällä on tosi vaikeaa ilman perhettä. Poika tuli yksin Suomeen, 14-vuotiaana ja ihan lapsena,... Continue Reading →

Kylässä afgaaniperheen luona

Jo keväällä sovimme, että lomalla sitten mennään kyläilemään. Perhe on pojalle tuttu viime syksyltä, he matkasivat Kreikasta yhdessä Suomeen ja nyt vuoden aikana poika on muutaman kerran viettänyt viikonloppuja perheen kanssa. Vierailu tuntui jo etukäteen jännittävältä. Eniten mietin osaanko käyttäytyä oikein ja toisaalta tuntui kutkuttavalta mennä perheen vieraaksi ei vapaaehtoistyöntekijänä, auttajana, suomalaisena vaan ennen kaikkea... Continue Reading →

Kuvat ja sanat

Hyvä taide pysäyttää. Se koskettaa, hengästyttää ja joskus se saa myös voimaan pahoin. Vauhti hidastuu kapeilla teillä. Miehet ja naiset väistävät nähdessään Talebanien ajokin, veätytyvät seinänvierille ja painavat katseensa maahan. Luodit ovat pirstoneet talojen ikkunanpuitteita ja ovia, yhtä seinää vasten on ammuttu vastikään rivi ihmisiä. Yksi isoista veriroiskeista on lapsen pään korkeudella. Nadeem Aslamin romaani... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑