Myötätuntouupuminen vai sijaistraumatisoituminen? Auttajan oireet TOP 3

Lokakuussa tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun kummipojat tulivat perheeseemme. Vuosipäivää ei huvittanut juhlia. Pojilla on niin kova ikävä äitiä ja kotia. Sitä kipua ei aika ole hoitanut. Ja kahdessa vuodessa myös minä olen väsynyt. Sitä mukaa kun syksyn päivät ovat pimenneet, ovat omatkin voimat hiipuneet. Kunnes ne loppuivat kokonaan. Ahdistus vei kyvyn hengittää syvään.... Continue Reading →

”Olenko mä kasvanut? Ainakin mä painan nyt 7 kiloa enemmän” – Yksin tulleesta lapsesta on tullut nuorukainen, jolta Suomi sulkee oven

Voinko olla iloinen siitä, että olen saanut sinut elämääni vai surullinen siitä, että olet joutunut lähtemään pois perheesi luota ja kodistasi? -  Kato, mun on parempi olla täällä. Mutta mun perhe ei ole täällä ja mun on koko ajan niitä ikävä. Täällä on tosi vaikeaa ilman perhettä. Poika tuli yksin Suomeen, 14-vuotiaana ja ihan lapsena,... Continue Reading →

Baklava ja lampaanpää

Baklava on aina hyvää, mutta äitien tekemä baklava on taivaallista. Tämän opin Suomen afgaanijärjestön seminaarissa ennen joulua.  Mitä herkkuja afgaaniäidit olivat osallistujille loihtineetkaan! Toinen vähän erilainen, mutta tutuksi tullut herkkuruoka on keitetty lampaanpää. Seminaarin jälkeen olen oikeastaan vain kerännyt rohkeutta ja odottanut sopivaa hetkeä. Baklavaa pitää tehdä myös itse! Googlaamalla löytyy paljon reseptejä ja videoita.... Continue Reading →

5 asiaa, jotka olen vuodessa oppinut

"Mitä sä olet oppinut sun kummipojilta?"  Työkaverin joululounaalla esittämä kysymys ei ollutkaan ihan helppo. Ainakaan en ole oppinut keittämään riisiä enkä puhumaan persiaa. Edelleenkään en osaa lukea teinipoikien ajatuksia. Mutta monesta asiasta olen oppinut paljon. Enemmän kuin ehkä olisin uskonutkaan. Välittäminen Kun on tullut vieraaseen maahan yksin eikä elämässä ole täällä läsnä ketään niin jokainen välittävä... Continue Reading →

Turvapaikanhakijanuoren koulutie on kivikkoinen

Koulunkäynti on monelle turvapaikanhakijanuorelle tosi vaikeaa. Ongelmat ovat sekä yksilöllisiä että rakenteellisia ja niiden ymmärtäminen vaatii sekä suomalaisen koulutusjärjestelmän että nuorten elämäntilanteen ymmärrystä. Tässä on joitain seikkoja, jotka merkittävästi vaikuttavat nuorten koulunkäyntiin ja sekä opintomenestykseen että motivaatioon. Kontrollin kulttuurista vastuullisuuteen. Moni nuori tulee kulttuurista, jossa elämää ohjaavat vahvasti ulkoa tuleva kulttuuriset normit ja määräykset. Vanhemmat,... Continue Reading →

First We Take Manhattan

Kummipojat ovat olleet perheemme elämässä mukana pian vuoden. Yhteinen kieli ja yhteinen ymmärrys ovat kasvaneet käsi kädessä. Osa pojista ei vuosi sitten puhunut englantia ja olemme kirjaimellisesti tutustuneet toisiimme sana sanalta. Se on ollut myös lempeä tapa rakentaa yhteistä ymmärrystä ja luottamusta. Muistan viime jouluna istuneeni pojan kanssa bussissa matkalla Leppävaarasta kotiimme tekemään yhdessä ruokaa.... Continue Reading →

Kummiperhetoiminta on arvokasta, mutta tällä hetkellä sekavaa

Yksin Suomeen tulleet nuoret eivät saa perhettään Suomeen. Tiukka linja herättää laajalti kummastusta. Unisefin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki ihmetteli taannoin Ylen aamu-TV:ssäkin miten valtio voi ottaa lapsista kasvatusvastuun, niin kuin se nyt on linjannut tekevänsä. Vähintä mitä Suomi voi tehdä, on tarjota nuorille pysyvä ja turvallinen tukiperhe. Se on kaukana oman perheen tuomasta rakkaudesta ja turvasta,... Continue Reading →

Kylässä afgaaniperheen luona

Jo keväällä sovimme, että lomalla sitten mennään kyläilemään. Perhe on pojalle tuttu viime syksyltä, he matkasivat Kreikasta yhdessä Suomeen ja nyt vuoden aikana poika on muutaman kerran viettänyt viikonloppuja perheen kanssa. Vierailu tuntui jo etukäteen jännittävältä. Eniten mietin osaanko käyttäytyä oikein ja toisaalta tuntui kutkuttavalta mennä perheen vieraaksi ei vapaaehtoistyöntekijänä, auttajana, suomalaisena vaan ennen kaikkea... Continue Reading →

Luonnon voima

Onko tässä meressä haita? Nuori kysyy katsellessaan merta. Kysymys naurattaa ensin, mutta ei kauaa. Tiedänkö minä onko esimerkiksi Kaspianmeressä haita? Osa nuorista on tullut Suomeen miljoonakaupungeista, joiden nimiä emme ole ikinä edes kuulleetkaan. He ovat  eläneet lähtömaassaan sota-alueella tai pakolaisina. Elämänpiiri on voinut useistakin syistä olla hyvin rajoitettu. Ylipäätään kotoa poistuminen on voinut olla iso riski.... Continue Reading →

Miten sun aika riittää?

Mihin aika oikeastaan riittää? Aika riittää niihin asioihin, jotka ovat joko totaalisen pakollisia tai joita todella paljon itse haluaa tehdä. Kaikkeen ei aika riitä. Minulla aika riittää töissäkäymiseen, riittävään nukkumiseen ja hetkittäin myös perheen kanssa oleiluun. Lisäksi perheen kilpaurheilevat teinit vaativat runsaasti huoltoa: pyykkäystä, ruokaa, roudausta ja vielä vähän lisää ruokaa. Välillä on myös itse urheiltava.... Continue Reading →

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑