Kummiperhetoiminta on arvokasta, mutta tällä hetkellä sekavaa

Yksin Suomeen tulleet nuoret eivät saa perhettään Suomeen. Tiukka linja herättää laajalti kummastusta. Unisefin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki ihmetteli taannoin Ylen aamu-TV:ssäkin miten valtio voi ottaa lapsista kasvatusvastuun, niin kuin se nyt on linjannut tekevänsä. Vähintä mitä Suomi voi tehdä, on tarjota nuorille pysyvä ja turvallinen tukiperhe. Se on kaukana oman perheen tuomasta rakkaudesta ja turvasta,... Continue Reading →

Kylässä afgaaniperheen luona

Jo keväällä sovimme, että lomalla sitten mennään kyläilemään. Perhe on pojalle tuttu viime syksyltä, he matkasivat Kreikasta yhdessä Suomeen ja nyt vuoden aikana poika on muutaman kerran viettänyt viikonloppuja perheen kanssa. Vierailu tuntui jo etukäteen jännittävältä. Eniten mietin osaanko käyttäytyä oikein ja toisaalta tuntui kutkuttavalta mennä perheen vieraaksi ei vapaaehtoistyöntekijänä, auttajana, suomalaisena vaan ennen kaikkea... Continue Reading →

Miten sun aika riittää?

Mihin aika oikeastaan riittää? Aika riittää niihin asioihin, jotka ovat joko totaalisen pakollisia tai joita todella paljon itse haluaa tehdä. Kaikkeen ei aika riitä. Minulla aika riittää töissäkäymiseen, riittävään nukkumiseen ja hetkittäin myös perheen kanssa oleiluun. Lisäksi perheen kilpaurheilevat teinit vaativat runsaasti huoltoa: pyykkäystä, ruokaa, roudausta ja vielä vähän lisää ruokaa. Välillä on myös itse urheiltava.... Continue Reading →

Vuosi 1395 on alkanut!

Miljoonat ihmiset Iranissa ja mm. entisen Neuvostoliiton alueella ovat tänä viikonloppuna juhlineet uutta vuotta. Persialaisen kalenterin mukaan vuosi vaihtui 20.3.2016. Kuulin persialaisen kalenterin olemassaolosta ensimmäisen kerran joululomalla kun puhuimme nuorten kanssa joulun ja uuden vuoden vietosta Suomessa. Tuntui vähän nololta. Ja vastaavasti joulukuun alussa kerroin nuorille mikä on joulu ja joulupukki. Molemmat ihan uusia juttuja.... Continue Reading →

Rajat kiinni!

Vapaaehtoistyössä nuorten kanssa liikkuu todella suuria tunteita. Kun itsekin äitinä miettii nuorten tarinoita. Kun sydämeen sattuu ja samalla on pidettävä rajat kiinni. Mutta se on ainoa keino tarjota nuorelle oikeasti tukea ja turvaa. On toimittava omien rajojensa sisällä.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑